Isojoen Sahan perustaja Anselmi Hakamäki ja hänen pojantyttärensä Heli Juhala (Isojoen Sahan nykyinen talouspäällikkö)
Isojoen Sahan tarina
Isojoen Sahan perheyrityksen pitkään tarinaan mahtuu uskomattomia käänteitä – niin kasvua ja menestystä kuin suuria menetyksiäkin.
Voidaan pitää melkeinpä ihmeenä, että 70 vaiheikkaan vuoden, kahden tulipalon ja yli 10 vuoden ulkopuolisen omistuksen jälkeen Isojoen Saha on vahvempi kuin koskaan. Yhtiö on myös palannut Hakamäkien omistukseen, ja perhe saa työskennellä sahalla nyt jo neljännessä sukupolvessa.
1940-luku:
Sahan perustaminen
Isojoen Sahan syntytarinan ensimmäiset siemenet kylvettiin yli sata vuotta sitten, kun Anselmi Hakamäki seilasi Atlantin yli saadakseen oppia metsätöistä ja puukaupasta. Vuonna 1949 hän osti Isojoelta hehtaarin kokoisen tontin keskustan tuntumasta ja alkoi rakentaa sinne sahaa perheensä kanssa.
1950-luku:
Saha alkoi kasvaa
Vuosina 1950–1953 käyty Korean sota ja siitä aiheutunut suhdannepiikki kasvatti maailmalla sahatavaran kysyntää. Tämä innosti myös Isojoella kasvattamaan tuotantoa, ja sahatavaraa alettiin toimittaa vientiin lähiseudun satamien kautta.
1950-luvun puolivälissä sahalaitoksen Raleigh-raami myytiin ja tilalle hankittiin kaksi kappaletta käytettyjä AK-9-raameja. Nyt sahan läpi alkoi kulkea tuplasti enemmän puuta, ja työväkeä tarvittiin lisää.
1960-luku:
Sahan laajentuminen
Vuonna 1963 Isojoen Sahalle hankittiin uudet Kone- ja Terän AURA-raamit. Sahaus muuttui linjamaisemmaksi, joten samalla myös saharakennusta piti jatkaa. Koko sahan alue oli nyt kasvanut noin viiden hehtaarin kokoiseksi, ja tila tarvittiin hyvin tarkasti kokonaan käyttöön.
1960-luvun puolivälissä pienempien sahojen aika alkoi olla ohi, kun tekniikka lisääntyi ja tuotannot tehostuivat. Isojoen Sahalla kuitenkin pystyttiin laajentumaan, kun myös kunta kaavoittii noin 4 hehtaarin teollisuustontin sahan viereen. Tällä uudistuneella sahalaitoksella sahattiin aina vuoteen 1969.
13. elokuuta 1969 oli Isojoen Sahalle suuri epäonnen päivä. Sahalla syttyi räjähdysmäisesti edennyt suurpalo, joka tuhosi lähes kaiken. Paloa tuli sammuttamaan 10 eri palokuntaa ja satoja miehiä.
1970-luku:
Uuden sahan alku
Tulipalo ei Hakamäkiä lannistanut. Jo parin kuukauden kuluttua alkoi uuden sahan rakentaminen. Sahan työväkeä saatiin työllistettyä rakennustöissä, ja uusia perustuksia ja saharakennuksen runkoa päästiin kokoamaan.
Sahan tuotantokoneistoksi hankittiin uudet kotimaiset Karhulan Otso-700 -raamisahat ja kaksi särmäsahaa sekä hakkuri Ruotsista. Uusien koneiden myötä sahan teho saatiin jälleen moninkertaistettua.
Uusi tekniikka jopa kolminkertaisti tuotannon
Seuraavaksi rakennettiin tukkien uusi lajittelulaitos, joka nosti lajittelukapasiteetin jo yli 2 000 tukkikappaleeseen päivässä.
Yksi merkittävä tehostamishanke oli sahatavaran keinokuivaus. Vuonna 1973 alettiin rakentamaan ensimmäistä kuivaamoa. Nyt toimituksia päästiin tekemään ympäri vuoden eikä sahaa tarvinnut välillä sulkea kuivan tavaran toimituksia odottelemaan.
Sahaus tehostui uusien teknisten ratkaisujen ansioista, ja tuotanto kasvoi nopeasti kaksin-, jopa kolminkertaiseksi. Myös vientikaupan osuus tuotetusta sahatavarasta nousi jo merkittävästi kotimaan myyntiä suuremmaksi. Sahatavaraa laivattiin oman vientiyhtiön ja agentuurien kautta Englantiin ja muihin Keski-Euroopan maihin.
1980-luku:
Isojoen Saha myytiin Metsäliiton Teollisuuden omistukseen
Metsäliiton Teollisuutta kiinnosti alueen sahojen sivuvirrat ja puunhankinnat, joten Isojoen Saha oli potentiaalinen ostokohde. Saha oli siihen aikaan Etelä-Pohjanmaan suurimpia, ja sillä oli merkittävä oma puunhankinta ja uusinta sahatekniikkaa. Niinpä Metsäliitto osti Isojoen Sahan koko osakekannan vuonna 1976.
Isojoen Sahan tarina jatkui Metsäliiton alaisuudessa 13 vuotta aina kevääseen 1989, kunnes tulipalo tuhosi jälleen kaiken. Lähes 20 vuotta käytössä ollut sahalaitos paloi kokonaisuudessaan.
1990-luku:
Sahan paluu Hakamäen sukuun
Sahaus päättyi Metsäliiton omistuksessa tulipaloon, ja liitto päätti luopua sahauksesta Isojoella. Palossa tuhoutunut laitos purettiin.
Erinäisten vaiheiden jälkeen saha palasi uudelleen perustajasuvulle, kun Johannes Hakamäki osti vanhan tutun alueen vuonna 1990. Vuonna 1991 toimintoja alettiin käynnistää uudelleen. Saman tien alkoi uuden sahan rakentaminen tuhoutuneen laitoksen tilalle. Uusi saha valmistui 1993 ja on tänäkin päivänä käytössä osana sahan nykyistä tuotantoa.
2000-luku:
Isojoen Sahasta kasvoi moderni ja menestyvä vientiyhtiö
Tänä päivänä Isojoen Saha Oy on urakoitsijoiden työntekijät mukaan lukien yli 100 henkilöä työllistävä sahalaitos, jonka sahatavaratuotantoa hyödynnetään vuosittain lähes 30 maassa, kolmella eri mantereella.
Tukin hankinta-alue on edelleen sama kuin 1950 luvulla – eli Isojoki ja sen ympäristökunnat. Myös pikkutukin käyttö on merkittävä osa sahan nykyistä tuotantoa. Vuosikymmenten ja tekniikan kehittymisen myötä tuotantotehot ovat kasvaneet radikaalisti: se mikä 70 vuotta sitten sahattiin vuodessa syntyy nyt 3 päivässä.
Se mikä 70 vuotta sitten sahattiin vuodessa, syntyy nyt 3 päivässä.
